Nonniin ja seuraavaa sitten pukkaa…
Mietin tehtävänantoa lukiessani, etten sittenkään tulisi jatkamaan
blogiani, sillä etenkin tämä aihe on itselleni henkilökohtaisesti hyvin vaikea-
riippumatta siitä, että aihetta tulisi lähinnä tarkastella reflektoimalla
lähdeartikkelia siinä kontekstissa, mitä itsetunto merkitsee esimiestyössä. Aloitusblogini kommentit olivat kuitenkin sen verran piristäviä, etten voinut jättää seuraajakuntaani yrittämättä edes.
Joten siis aiheeseen päin...
Olen itse hyvin tunneperäinen ihminen sekä hyvässä että pahassa, eikä
sen myöntämisessä ja tiedostamisessa ole ongelmia. Tunnen itseni erinomaisesti
vahvuuksineni ja heikkouksineni ja osaan elää tasapainossa itseni kanssa.
Itsetunnon ongelmien ja tunteiden vastavuoroisen tasapainottamisen kanssa on
sen sijaan merkittäviä huolenaiheita, eivätkä ne ole suurelta osin itseni
aiheuttamia.
Stanley Rossin artikkelissa viitataan lukuisiin lähteisiin ja
tutkimuksiin, joiden perusteella hyvä itsetunto toimii perustana kohti
haastavampia tavoitteita tehden henkilöstä näin paremman johtajan. Artikkelin
johtopäätösten mukaan henkilöt, joilla on hyvä itsetunto, ovat automaattisesti
tehokkaampia saavuttamaan tavoitteena ja ovat näin ollen myös parempia
johtajia. Itse olen vahvasti eri mieltä tästä, vaikka uskon, että
pääsääntöisesti asia varmaan näin onkin. Tuntemalla itsensä voi oppia myös
kompensoimaan omia heikkouksiaan ja huono itsetunto voikin olla katalysaattori,
jonka vuoksi pyrkii suoriutumaan paremmin ja tehokkaammin kuin muut.
Onkin oikeastaan ironista, että tarkastellessani elämän suuria
linjauksia ja saavutuksia, minunkin pitäisi olla onnellinen siitä kaikesta mitä
olen elänyt, siitä kaikesta mitä olen kokenut, siitä kaikesta mitä olen jo
saavuttanut ja etenkin siitä kaikesta, mitä minulla juuri tällä hetkellä on. Ja
kaiken tämän pitäisi heijastua itsetuntoon- kuitenkaan niin tekemättä. Silti
olen onnistunut olemaan hyvä, ihmisläheinen, tavoitteellinen, tuottava ja
tehokas johtaja niin työelämässä kuin kotona.
Hymy on kuori, joka kätkee todelliset tunteet.
Lähteenä käytetty artikkeli:
Ross, S. 2014. The Journal
of Management Development. A conceptual model for understanding the process of
self-leadership development and action-steps to promote personal leadership
development. Bradford
NO WAU! Tunnistin sinusta kohtalotoverin, mutta myös voiman siitä, että on vallan ok myöntää, että itsetunto ei kolahtele ja resonoi taajuuksilla, jotka loisi vuorenvalloittaja mielialaa elämän jokaiseen hetkeen. Minulla on sinulta opittavaa, koska itse edelleen peittelen hymyn taakse huonoa itsetuntoa. KIITOS, kun istutit tämän ajatuksen verson, että voin olla oikeasti hyvä minäkin.
VastaaPoistaIhanan syvällistä pohdintaa ja aitoutta, iso kiitos! Herkkyys on vahvuutta. Tämä osoittaa jo hyvää itsetuntoa. Itsetuntoa voi kehittää elämän varrella ja ehkäpä se on myös elämän realismia myöskin ja sen tunnustamista, että rohkeasti uskaltaa olla aito oma itsensä myös haasteineen.
VastaaPoistaHymyily kyllä aktivoi mielihyvähormoneja kehossa eli ei se pahastakaan ole se ajatus, että "fake it until you make it." Tämä mielihyvähormoni rentouttaa kehoa ja tuo positiivista oloa sitä kautta, mutta kuten sanottua se voi olla myös mielipahan/huonon itsetunnon kompensaatiota. Se että on kuitenkin mahdollisuus olla aito oma itsensä edes jossain on myös tärkeää.
Hei Miika! Ja kiitos mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta. Kirjoittamasi mukaan olet hyvässä paikassa elämässäsi, vaikkakaan et koe tästä hyvää itsetuntoa. Kirjoituksestasi tuli kuitenkin mieleen, että tunnet itsesi hyvin ja pystyt nimeämään missä asioissa uskot itseesi ja missä et. Olet taitava analysoimaan itseäsi.
VastaaPoistaJatka ihmeessä blogin kirjoittamista :)
Terve Miika,
VastaaPoistamukavaa että päätit jatkaa blogin kirjoittamista! Hyvää pohdintaa ja kiva että olit ottanut aiheeseen usemapiakin näkökulmia. Niinhän se on, että ei mikään asia ole mustavalkoinen, vaan riippuu usein katsojastakin. Ja itsetunto tosiaan lähtee itsensä tuntemisesta. Heikon itsetunnon voi kääntää vahvuudeksi. On myös hyvä asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin niin kuin viimeisessä kappaleessa toteat. Kun miettii mitä kaikkea itsellä on, mitä kaikkea on saanut kokea ja miten hyvin asiat itseasiassa ovat. Pienet takapakit asettuvat oikeaan mittakaavaan eikä itsetunnolla ole tämän kanssa välttämättä mitään merkitystä.