KalPan kannattajana- vaikkakaan en savolaisena- voisin tähän todeta, että tänne suattaapi tulla tekstiä ajan kanssa, vuan suattaapi olla tulemattannii...
Kirjoitellaan, kun keretään :)
Ps. että jotta jos tätä ei voi muokata, niin kertokaa ihmeessä mitä tehdä toisin.
Olen siis Miika Söderman, Helsingissä asuva 41- vuotias
perheenisä, jolla vihdoinkin tuntuu olevan aikaa ja intoa suorittaa opintonsa
loppuun. Olen toiminut erilaisissa myynnin ja myynnin johtamisen tehtävissä
lähes 20 vuoden ajan, jonka lisäksi olen ehtinyt viettämään nelisen vuotta
päätoimista koti-isän arkea eri elämäntilanteissa. Muita on siis tullut
johdettua enemmänkin ja itseäni olen pyrkinyt kehittämään sekä erilaisilla
esimiestyön kursseilla että ihmisenä perheen ja elämäntapahtumien kautta.
Esimiehenä ja ihmisenä olen sellainen, joka pyrkii
välttämään konflikteja tunnistamalla tilanteita ja ennakoimalla reaktioita.
Analysoin ympäristöäni jatkuvasti ja pyrin valmistautumaan tulevaan
huolellisesti- säilyttäen samalla näennäisen spontaniuden. Vaikka osaan
mukautua hyvin erilaisiin tilanteisiin, en kuitenkaan lähtökohtaisesti suhtaudu
kovin hyvin muutoksiin.
Toivon kurssin avulla löytäväni itsestäni selkeämmin omat
vahvuuteni, jotta voin vahvistaa niitä entisestään. Tunnistan omia kehittämisen
kohteitani, mutta en edelleenkään ole kovinkaan hyvä kehittämään itseäni niissä
asioissa, joista eniten olisi itselleni hyötyä. Tämän osalta toivonkin löytäväni
uudenlaisen tavan tarkastella edellä mainittua asiaa.
Vac- testi mukaan olen aavistuksen voimakkaammin visuaalinen
oppija, jollaiseksi olen itseni aina mieltänyt. Erot eri oppimistapojen välillä
eivät kuitenkaan olleet kovin suuret, joten ilmeisesti iän tuoma kokemus on
osoittanut, että oppia voi ja pitää silloin kun siihen on mahdollisuus- riippumatta
siitä tavasta, jolla oppi on saatavilla.
Keskustelu ja asioiden kertaaminen ei koskaan ole pahasta.
Upeaa Miika, että otit blogihaasteen vastaan! Jos VAC:in mukaan saa melko tasaisen arvioin eri oppimistyylistä, niin se tarkoittaa sitä, että pystyy monipuolisesti käyttämään aistikanaviaan oppimisessa eikä mikään ole erityisen painottunut. Tämä on sitä monipuolisuutta, eli taas yksi upea vahvuus sinussa. Loistava tavoite sinulla myös lähteä oppimaan, kuinka vahvistaa vahvuuksiasi! Sehän lähtee siitä, että arvostaa omia piirteitä itsessään esimerkiksi sinun ennakointikyky ja tulevaisuuden valmistautuminen ovat sinulle tärkeää, ja tuovat sinulle turvallisuutta. Tämähän tarkoittaa, että olet tarkka ja analysoiva, mutta kuten mainitsit, niin sinulla on kyky olla myös joustava (näennäisellä spontaaniudella). Nämähän ovat loistavia esimerkkejä vahvuuksistasi. Muutokset ovat yleensä kivoja, kun niitä pystyy itse hallitsemaan, mutta jos ne tulevat ulkopuolelta, niin on ihan normaalia, että se aiheuttaa ihmiselle aluksi stressiä, oli ne positiivisia tai negatiivisia. Se että miten suhtaudumme ja asennoidumme tähän, on sitä itsensä johtajuutta ja mielenhallintaa.
VastaaPoistaHei Miika,
VastaaPoistaKun luin tekstistäsi, että pyrit välttämään konflikteja tunnistamalla tilanteita ja ennakoimalla reaktioita, tunnistin niistä myös itseni. Taidan toimia itsekin esimiehenä samalla lailla. Koko ajan on oltava antennit pystyssä ja seurattava ympäristöään. Mutta se usein myös auttaa pelastamaan monia vaikeita tilanteita.
Hirmuisen paljon tsemppiä sinulle opintoihin:)
Terve Miika
VastaaPoistaKiva että kurssilla löytyy ikätoveri, joka jatkaa opintoja vanhemmalla iällä, ja päätti myöskin ryhtyä bloggariksi. Hyvä! Jäin pohtimaan tuota näennäistä spontaniutta. Taidan pölliä sanan omaankin sanavarastoon. Laajemmalla tasollahan keskustelua käydään että onko vapaata tahtoa ylipäänsä olemassakaan, joten voihan se olla, ettei spontaaniuttakaan ole oikeasti olemassa, vaan tiedostamattaankin spontaanit päätökset perustuvat aiempiin havaintoihin ja kokemuksiin.
Vain muutos on jatkuvaa, sanotaan. Luulen että tuo mainitsemasi muutoksiin suhtautuminen on meikäläiselläkin kehittämiskohteena. Jään odottamaan seuraavaa blogikirjoitustasi!
Hei,
VastaaPoistaKiva rento aloitus kirjoituksessa ja koko blogilla. Minuun teki erityisesti vaikutuksen koti-isä-urasi pitkän myynti-ja esimiesuran ohella. Vahvana tasa-arvon kannattajana ja elämänarvojen tasapainoisuuden puolustajana jään odottamaan seuraavia postauksiasi. Itse en ole toiminut esimiestehtävissä, tiimin vetäjänä ilman natsoja ja lopullista vastuuta kuitenkin, joten mielenkiinnolla luen erilaisista tavoista toimia esimiehenä. Kaikkea hyvää kouluun, kotiin ja konttorille!