Valmentaminen, coachaaminen, valmentava coachaaminen vaiko
kuitenkin jotain ihan muuta?
Itse olen työskennellyt erilaisissa myynnin tehtävissä sen toisaalla jo mainitsemani vajaan 20 vuoden ajan.
Milloin myyjänä, milloin myyjien ja myymälän esimiehenä ja milloin koko
liiketoiminnan kehittäjänä. Maailma on muuttunut oman työurani aikana paljon,
eikä ihmislähtöineni johtaminen ei ole enää pelkkä trendi, vaan hyvän esimiehen
oletusarvo. Silti pitäisi mielestäni uskaltaa sanoa, että kaikella tekemisellä
on aikansa- ja paikkansa.
Hyvän coachin pitää osata lukea coachattavaansa, jotta
lopputulos olisi mieleinen. Mikäli oivalluttaminen ja avoimet kysymykset vain
eivät yksinkertaisesti tuota tulosta, pitää myös olla rohkeutta vaihtaa
lähestymistapaa- miettimättä sitä, olenko huono esimies vain siksi, että teenkin
nyt toisin. Ihmiset ovat erilaisia ja kommunikoivat eri lailla. Ihmiset myös
tarvitsevat erilaista lähestymistä ja pystyvät tuottamaan vastauksia eri
lailla. Silti coachaamisesta on jostain syystä muodostunut lähestulkoon ”se
ainoa ja oikea tapa”.
Coachaamisen ideologioissa ja harjoittelussa painotetaan
mielestäni ihan liikaa päättymättömien avointen kysymysketjujen käyttöä, vaikka
mielekkään valmennuksen eteneminen vaatii hyvältä esimieheltä lähinnä kykyä
johdatella alaistaan tavoiteltuun lopputulokseen, jonka molemmat voivat ”hyväksyä”
jatkon askelmerkeiksi. (Oikeastihan näin ei siis ole, sillä todellisuudessa
esimies vain manipuloi alaistaan ottamaan omakseen sen, jonka esimies tai siitä
ylempi taho oli jo valmiiksi päättänyt.)
Sinänsä valmennuksen tavalla ei siis ole mitään merkitystä-
kunhan lopputulemaan on päästy mielekästä reittiä. Coachaus on
esimiestyöskentelyn muotona vielä varsin uutta ja se hakee selkeästi omaa
lopullista muotoaan. Mielestäni ei kuitenkaan uskalleta tarpeeksi kritisoida sen
heikkoutta siitä, että oikeasti aina ei tarvitse olla kivaa ja diskuteerata ruotsalaisittan
loputtomiin, jos välillä löytyy suoraviivaisempi- yhtä toimiva tapa. Kyllä
töissä voi olla tosi kivaa, vaikka aina ei olisikaan tosi kivaa. Sehän on
työpaikka, eikä lastentarha!
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa valmentaa, vain tapa valmentaa
oikein.
Lähteet:
Kurssin koulutusmateriaali
Söderman M. Haastattelu. Puhuin siis itsekseni aiheesta ennen
paperille siirtämistä.
Moi Miika,
VastaaPoistavirkistävää että uskallat kyseenalaistaa ja olla eri mieltä. Olen samaa mieltä, että on varmasti tilanteita joissa loputon avointen kysymysten esittäminen vie ojasta allikkoon. Ja totta sekin, että henkilö täytyy saada itse omaksumaan asia, joka on jo valmiiksi päätetty. Hyvä!
Kiva, että ainakin joku tykkää väärinpäin ajattelustani... Olen omasta mielestäni sen verran ehtinyt kokemaan erilaisia lähestymistapoja, että uskallan olla oma itseni- ja myös ilmaista sen ääneen. Hienoa, että joku ainakin koki sen positiivisena asiana :)
PoistaHei Miika
VastaaPoistaCoachaus ei ole ratkaisu kaikkeen ja tilannejohtamisen malli (Situational leadership model) esimerkiksi on hyvä pitää mielessä, jossa otetaan ihmisen motivaatio ja osaamisen taso huomioon ja käytetään erilaisia muita tapoja esim. ohjausta/neuvomista, delegointia, yhdessä tekemistä/asian myymistä tms. Tähän voit tutustua esim. tämän videon kautta: https://www.youtube.com/watch?v=pykuvuA-QFU
Kiva, että toit rohkeasti näkemyksesi esiin blogissasi, koska tämä on loistava tapa syventää tätä asiaa ja perehtyä asiaan enemmän. Eli on erilaisia johtamistapoja, mutta pitäisin kuitenkin termit selkeänä, että silloin kun puhutaan coachauksesta, niin ei lähdetä sitä määrittelemään eri tavalla toisenlaisen esimiestyön kanssa. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kiitos virkistävästä blogistasi!