KalPan kannattajana- vaikkakaan en savolaisena- voisin tähän todeta, että tänne suattaapi tulla tekstiä ajan kanssa, vuan suattaapi olla tulemattannii...
Kirjoitellaan, kun keretään :)
Ps. että jotta jos tätä ei voi muokata, niin kertokaa ihmeessä mitä tehdä toisin.
Olen siis Miika Söderman, Helsingissä asuva 41- vuotias
perheenisä, jolla vihdoinkin tuntuu olevan aikaa ja intoa suorittaa opintonsa
loppuun. Olen toiminut erilaisissa myynnin ja myynnin johtamisen tehtävissä
lähes 20 vuoden ajan, jonka lisäksi olen ehtinyt viettämään nelisen vuotta
päätoimista koti-isän arkea eri elämäntilanteissa. Muita on siis tullut
johdettua enemmänkin ja itseäni olen pyrkinyt kehittämään sekä erilaisilla
esimiestyön kursseilla että ihmisenä perheen ja elämäntapahtumien kautta.
Esimiehenä ja ihmisenä olen sellainen, joka pyrkii
välttämään konflikteja tunnistamalla tilanteita ja ennakoimalla reaktioita.
Analysoin ympäristöäni jatkuvasti ja pyrin valmistautumaan tulevaan
huolellisesti- säilyttäen samalla näennäisen spontaniuden. Vaikka osaan
mukautua hyvin erilaisiin tilanteisiin, en kuitenkaan lähtökohtaisesti suhtaudu
kovin hyvin muutoksiin.
Toivon kurssin avulla löytäväni itsestäni selkeämmin omat
vahvuuteni, jotta voin vahvistaa niitä entisestään. Tunnistan omia kehittämisen
kohteitani, mutta en edelleenkään ole kovinkaan hyvä kehittämään itseäni niissä
asioissa, joista eniten olisi itselleni hyötyä. Tämän osalta toivonkin löytäväni
uudenlaisen tavan tarkastella edellä mainittua asiaa.
Vac- testi mukaan olen aavistuksen voimakkaammin visuaalinen
oppija, jollaiseksi olen itseni aina mieltänyt. Erot eri oppimistapojen välillä
eivät kuitenkaan olleet kovin suuret, joten ilmeisesti iän tuoma kokemus on
osoittanut, että oppia voi ja pitää silloin kun siihen on mahdollisuus- riippumatta
siitä tavasta, jolla oppi on saatavilla.
Keskustelu ja asioiden kertaaminen ei koskaan ole pahasta.
